Susanna Peuralahti
Seduun v. 2004, silloiseen Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitokseen
Koulutus: terveystieteiden maisteri (TtM), sairaanhoitaja
Opettajana koen huippuhetkiä, kun menen työpaikoille ohjauskäynneille. Tapaan siellä niitä ihmisiä töissään, jotka ovat täällä Sedussa olleet nuoria, ehkä epävarmoja opiskelijoita. Työpaikalla näen, kuinka ammatillisesti he ohjaavat nykyistä opiskelijaani. Opiskelijan arvioinnissa he tuovat esiin hyvin kypsiä ajatuksia. Se on tosi hieno tunne. Ympyrä sulkeutuu.
Kehitysharppaus
Tänä päivänä aivan aidosti tehdään täysin yksilöllisiä opinpolkuja, jokaiselle opiskelijalle tehdään tarpeen mukaan ihan oma suunnitelma. Olen ollut 20 vuotta opettajana, ja tämä on aidosti muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana.
Jäykkä byrokratia on väistynyt. Kun muistelee 20 vuotta taaksepäin, niin oli erikoista, jos joku teki esimerkiksi kesällä työssäoppimisjakson. Tänä päivänä se on täysin arkea. Jokaiselle yksilöllisesti; joku tekee oppisopimuksena, joku aloittaa ensin koulutussopimuksella ja kahden viikon jälkeen siitä tehdäänkin oppisopimus.
Yksi edistysaskel tai -loikka eli digitalisaatio. Se auttaa meitä työssä: meillä on hyvät Moodle-pohjat, joiden avulla pystyy ohjaamaan jonkin verran itseopiskelua. Moodle on iso tuki ja materiaalipankki, mutta siellä myös tehdään suorituksia. Se antaa opiskelijalle mahdollisuuden edetä omaa polkua.
Kaikissa Sedun sote-opetuspisteissä sisällöt ovat linjassa, ja opiskelija pystyy esimerkiksi siirtymään yksiköstä toiseen. Opiskelijat vertaavat materiaaleja, sisältöjä ja kaikkea toimintaa yksiköiden välillä. On tärkeää, että sisällöt ovat yhdenmukaisia.
Maarit Hakala – vanhustyön puolestapuhuja
Seduun v. 2013 Kauhajoelle
koulutus: sairaanhoitaja YAMK (sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen)
Onnistuminen
Olen mielestäni onnistunut nostamaan vanhustyön merkitystä innostamalla opiskelijoita tämän tärkeän aiheen äärelle, varsinkin kun media rummuttaa aika negatiivisesti vanhustyöstä. Olen monta vuotta tehnyt töitä Vanhustyön erikoisammattitutkinnon (saattohoitaja EAT, muistihoitaja EAT tai ikääntyneen ihmisten palveluohjaaja EAT) parissa, ja koko ajan ovat opiskelijamäärät kasvaneet.
Näiden opintojen myötä on onnistuttu saamaan opiskelijoita ajattelemaan vähän uudella tavalla: pitkään käytössä olleet käytänteet eivät enää palvele tämän päivän ikääntyneiden tarpeita. Opiskelijoilla vanhasta ”poisoppimista” tapahtuu paljon; vyyhti aukeaa ja tiedonjano kasvaa.
Kivinummen Tiinan kanssa tein pitkään yhteistyötä ja me onnistuimme haastamaan opiskelijoita ajattelemaan kriittisesti tämän päivän käytänteitä. Mitä siellä vanhustyössä tehdään, mikä ei kuitenkaan enää vastaa sitä tarvetta? Asiakaskunta on ihan erilainen kuin 5–10 vuotta sitten, palvelurakenne ja henkilöstörakenne ovat erilaisia. Eihän vanhustyötä voi tehdä sillä samalla vanhalla sapluunalla. Olen kokenut, että olen onnistunut saamaan opiskelijoille uutta draivia, ja he tekevät aivan mielettömiä kehittämistöitä, joita he myös jalkauttavat käytäntöön.
Koen, että olen enemmänkin mentori, rinnalla kulkija, tuoreimman tiedon äärelle ohjaaja, ja opiskelija ottaa siitä sitten sen, mitä hän tarvitsee oman osaamisensa vahvistamiseksi tai oman työyhteisön käytänteiden vahvistamiseksi. Henkilökohtaistamisessa tehdään opintopolku, mutta opintojen aikana polku vielä tarkentuu.
Kaikki opiskelijat ovat, hyvinkin pitkän linjan, sote-alan ammattilaisia: lähihoitajia, sairaanhoitajia, geronomeja, sosionomeja. Oman osaamisen vahvistamista tapahtuu molemmin puolin, jokaisessa opiskelijakohtaamisessa minäkin opin aina jotain uutta.
Kehitysharppaus
Tutkimus- ja kehittämistyö, niin kansallinen kuin kansainvälinen, on mennyt huikeasti eteenpäin. Vanhustyö ei ole ”paikallaan pysyvää perustarpeista huolehtimista”.
Kivinummen Tiinan kanssa aloitettiin näitä verkko-opintoja jo vuosia sitten. Covid-pandemian myötä vahvistui ajatus, että verkko-opinnot ovat todella tarpeen. Vaikka ”koko maailma sulkeutui” niin emme voineet sivuuttaa vanhustyön ammattilaisten koulutustarvetta ja osaamisen kehittämistä. Sedu on ollut Vanhustyön EAT:n verkko-opintojen kehittämisen tukena koko ajan, mutta tuo valitettava pandemia ”siivitti” verkko-opintojen tukea. Sedu kehitti valtavasti teknologisia ja digitaalisia ratkaisuja.
Saimme lisää työkaluja mm. opiskelijoiden osallistamisen ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Sedun yksi tärkeä voimavara on eKampus: verkkopedagogit ovat opastaneet, kannustaneet ja auttaneet sekä tukeneet verkko-opintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Verkko-opiskelu ei todellakaan ole vain ”puhuvia päitä” Teams-webinaareissa, vaan hyödynnämme hyvin monipuolisesti erilaisia aktiviteetteja: keskustelualustoja, vähän pelillisyyttä, interaktiivisia tehtäviä ja interaktiivisia kuvia sekä muita osallistavia aktiviteetteja.
Opiskelijat lähtevät em. aktiviteetteihin hienosti mukaan. Jokaisessa aktiviteetissa / tehtäväksi annossa on avattu aihe ja siihen muutama apukysymys. Kun he tuovat esiin omia näkemyksiä ja kokemuksia, niin siellä syntyy hienoja kehittämisketjuja ja lopputuloksena saadaan valtava tietopankki, verkostoitumista sekä benchmarkkausta.
Kerran kuukaudessa meillä on Vanhustyön EAT:n yleinen ohjauspäivä, jolloin opiskelijat voivat tulla linjoille hengailemaan tai kysymään opinnoista. Me ollaan mukana opinnoissa, tuemme ja ohjaamme opiskelijoita kautta Suomen. Verkko-opinnot on tätä päivää; työn ohessa pystyy opiskelemaan ja mikä parasta, opiskelijat luovat oman verkostonsa, benchmarkkaavat hoitokäytänteitä, mikä palvelee ennen kaikkea asiakkaita.
Tapaan opiskelijat verkossa mutta yritän rakentaa luottamusta; ihan mistä vain voi kysyä ja vastaan aina. Tuntuu hyvältä, kun jo tutkinnon suorittaneet opiskelijat ottavat edelleen yhteyttä ja kysyvät tuoreimman tiedon perään. He haluavat jatkuvasti oppia
Liisa Yli-Kullas
Seduun v. 2000, silloiseen Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitokseen
koulutus: sosionomi YAMK, sairaanhoitaja
Onnistuminen
Olen onnistunut opiskelijoiden kohtaamisessa. Niin suomalaiset kuin kansainväliset opiskelijat luottavat minuun, kokevat, että olen helposti lähestyttävä. Kielitasoinen kohtaaminen maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa on tärkeää. Opettajana haluan noudattaa kaikkia ohjeita enkä ole antanut valmiita ratkaisuja, mutta olen antanut aikaani ja halunnut olla avuksi opinnoissa.
Kehitysharppaus
Digitaalisuus on tuonut ja tuo isoja kehitysharppauksia. Nyt meillä on Lapuan kanssa samanaikaiset ryhmät ja me opetetaan monipisteisesti. Pääopettaja on vuorotellen Lapualla ja vuorotellen meillä Suupohjantiellä. Kun ajatellaan lähiopetusta ja verkko-opetusta janalla, niin kyllä tämä on lähempänä lähiopetuksen mallia.
Päivä ei tietenkään ole kokonaan teoriaa vaan sinne on suunniteltu käytännön harjoituksia väliin. Tämä on minusta hyvä ratkaisu, ja toimii myös kansainvälisissä ryhmissä. Opiskelijoita osallistuu vähän eri puolilta maakuntaa: Kauhajoelta, Lapualta, Ähtäristä ja Seinäjoelta, ja he pääsevät aloittamaan opintonsa joustavasti. Monipisteisesti vedetään myös suomen kielen opintoja.
Sinikka Juupaluoma
Seduun v. 2003, silloiseen Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitokseen
koulutus: valtiotieteiden maisteri (VTM), sisätauteihin ja geriatriaan erikoistunut sairaanhoitaja
Onnistuminen
Käynnistimme lähihoitajakoulutuksen monimuoto-opinnot viikonloppu- ja verkkototeutuksena tammikuussa 2021. Haluttiin mahdollistaa koulutus sellaisille henkilöille, jotka halusivat alalle mutta eivät voineet irrottautua päivätyöstä. Opetus oli saatava tiiviiseen toteutusmuotoon, mutta silti tutkinnon perusteita vastaavaksi. Koulutukseen tullaan soveltuvuuskokeen kautta.
Opiskelijat ovat menestyneet erinomaisesti työelämässä, useampi sittemmin myös jatko-opinnoissa. Työpaikalla tapahtuva oppiminen toteutuu jokaisen opiskelijan oman aikataulun mukaisesti. Tällä hetkellä käynnissä on kuudes koko tutkintoa suorittavien opiskelijoiden ryhmä. Monimuotokoulutus on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä mahdollisuutena opiskella lähihoitajaksi.
Toinen onnistuminen
Aikanaan, kun Sedu oli vielä nuori, Kauhajoen Sedun opo Virpi Antila totesi, että ”kaikkien on sitten markkinoitava koulutuksia niin, että ainakin yksi sukulainen tai perheenjäsen ohjautuu Sedun opiskelijaksi”. Olen tässä onnistunut erinomaisesti: meidän perheessämme on kaksi koulutettua sedulaista lähihoitajaa. Sedussa ei liene kovin montaa opettajaa, jotka ovat opettaneet sekä puolisoaan että jälkikasvuaan. Ensin mainittu on jo emeritus ja jälkimmäinen tiivisti työelämässä sosiaali- ja terveysalalla – mukanaan lähihoitajakoulutuksen antama arvokas perusta: juuret ja siivet Sedusta.
Kehitysharppaus – luottamus osaamisperusteisuuteen
On pitänyt oppia luottamaan siihen, että oppimista voi tapahtua monilla eri tavoilla ja ympäristöissä silloin, kun opiskelijan motivaatio on kohdillaan. Monimuotokoulutuksen vahvuus on huolellinen taustasuunnittelu ja ennen kaikkea ammattitaitoiset opettajat. Sen korvaamaton työkalu on oppimisalusta Moodle, jonka monipuoliset ominaisuudet hyödynnetään.
Työ palkitsee, kun lukuisten keskustelujen ja suunnitelmien muutosten tuloksena saa järjestettyä opiskelijalle suotuisat oppimispolut.
Pasi Jaskari
Seduun v. 2012
Koulutus: sairaanhoitaja YAMK (Seinäjoen ammattikorkeakoulu), lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja
Onnistuminen
Meidän ensihoitotiimi on niin toimiva. Koulutuspäällikkö Kirsi Vuorenmaa on ollut avainasemassa rekrytoimassa siihen oikeita henkilöitä: meitä on kaksi ensihoitotaustaista (ja meillä hyvä työnjako opetuksessa), yhdellä päivystykselliset akuutit osaamiset ja yhdellä vahvaa kokemusta leikkaussalista ja aseptiikasta. Toimiva tiimi vaikuttaa päivittäiseen työskentelyyn, ja esim. sairaustapaukset pystytään paikkaamaan joustavasti.
Kehitysharppaus – vetovoimainen perustason ensihoitajakoulutus
Sedu sai ensimmäisten joukossa kokeiluluvan perustason ensihoidon tutkintoon v. 2014. Ensimmäinen opiskelijaryhmä aloitti v. 2015. Oppilaitokset toimivat verkostossa, ja siellä Sedulla on luotettavan ja osaavan oppilaitoksen maine. Tällä hetkellä tehdään valtakunnallista perustason yhteistä tenttiä, jolla haetaan tasalaatuisuutta koulutukseen.
Heli Karppinen
Seduun v. 2021 hoitotyön opettajaksi, palvelualojen koulutusvastaava Ähtärin Sedussa
koulutus: sairaanhoitaja YAMK (Seinäjoen ammattikorkeakoulu)
Kehitysharppaus
Simulaatio-opetus on otettu aktiiviseen käyttöön hoitotyön opetuksessa. Sitä hyödyntää Ähtärin koko soteopettajatiimi. Meillä ei ollut mitään laitteita tai järjestelmiä, mutta rakennettiin itse tila, asetettiin sinne kamera ja Teams-yhteydet taltiointia varten. Simulaatioharjoitteet on yksi osa hoitotyön opetusta. Harjoituksen jälkeen oppimiskeskustelussa pohditaan mitä tästä hoitotyön tilanteesta opitaan ja jääkö jotain kehitettävää.
Oppimiskeskustelu tilanteen jälkeen mahdollistaa oppijoiden syvemmän ymmärryksen ja opitun tiedon siirtämisen käytännön tilanteisiin. Itse toimijat oppivat simulaatiotilanteessa, havainnoitsijat näkevät tilanteen eri tavalla, ja jokaiseen potilastapaukseen liittyy eri näkökulmia, esim. hygienia, aseptiikka, ergonomia, vuorovaikutus. Näin monipuoliseen oppimiskokemukseen ei oikein muilla keinoilla pääse. Simulaatiot valmistavat opiskelijoita työelämään ja antavat mahdollisuuden harjoitella kliinisiä taitoja, aitoa tiimityötä ja päätöksentekoa. Virheitä voi simulaatioympäristössä tehdä turvallisesti, ja virheistä voi oppia.
Kun päästään uudelle kampukselle, meille tulee immersiivinen tila, jossa simulaatioharjoituksia voidaan toteuttaa moniaistillisessa ja autenttisessa ympäristössä. Lisäksi hoitoluokkaan integroidaan simulaatio- ja debriefing-järjestelmä. Kamerat ja mikrofonit asennetaan tilaan kiinteästi, ja lisäksi tulee mobiilikamerat ja -mikrofonit, joiden avulla voidaan simulaatioharjoitus viedä myös hoitoluokan ulkopuolelle.
Onnistuminen
Digitalisaatio on tullut mukanani Ähtärin sotelle. Käytännössä kaikki sote-materiaalit on sähköisessä muodossa ja tentit tehdään sähköisinä. Ja kaikki sote-opettajat käyttävät sähköistä materiaalia aktiivisesti ja näppärästi. Moodle on pohjana, sinne viedään tehtävät ja tuntimateriaalit. Myös Thinglinkiä käytetään paljon.
Meillä on yhteinen Teams-alusta, jonne viedään materiaalit kaikkien yhteiseen käyttöön, ja sote tiimin Teams-keskustelualueella keskustelu käy vilkkaana arjen juoksevista asioista. Kukaan meidän tiimissä ei varmasti luopuisi siitä. Digi helpottaa arkea.
Etäohjausta on kehitelty ja pidetty täältä Ähtärin kampukselta esim. Alavudelle ympärivuorokautisen ja yhteisöllisen asumisen yksikköön. Meidän opiskelijat täältä ovat esimerkiksi etänä ohjanneet siellä asuvia ikääntyneitä viriketoiminnassa. Ja tähän liittyy myös KETKO-hanke. Meillä oli pilottina vuorovaikutteisen, elämyksellisen kokemuksen tuottaminen etäyhteyksillä Ähtärin Sedusta Alavuden asumisyksikköön. Alavudella ikääntyvät asukkaat osallistuivat Pirkanpohjan taidekeskuksen yhteisöllisen taiteen teokseen maalaamalla päreen lastuja siellä ja opiskelijat etäohjasivat ja opastivat taidetuokiossa. Asukkaat olivat sitä mieltä, että tuntui kuin opiskelijat olisivat olleet lähellä, vaikka olivatkin siellä Ähtärissä.
