Riikka Koli
Seduun v. 2022
Koulutus: tradenomi, Isännöinnin ammattitutkinto
Onnistuminen
Toimin vastuuohjaajana Isännöinnin ammattitutkinnossa ja Esihenkilöareenalla.
Koen, että olen onnistunut tuomaan Isännöinnin ammattitutkinnon sisältöihin ja opetukseen isännöintivuosieni kokemuksen, sen substanssiosaamisen, nostamaan tutkinnon profiilia ja selkeyttämään sitä. Teams on minun opetusvälineeni, koulutus on kokonaan verkossa.
Teams tarjoaa mahdollisuuksia aika monipuoliseen opettamiseen; teoriaosuuteen tuon esimerkkejä isännöitsijän arjesta, ryhmätiloissa opiskelijat pääsevät ratkomaan tehtäviä yhdessä ja varaan opetuspäiviin aina myös lisätehtäviä. Yritän rakentaa vuorovaikutteisia päiviä ja aktivoida opiskelijoita. Isännöinti on aika värikästä työtä, josta on helppo herätellä keskustelua.
Kehitysharppaus
Isännöinnin ammattitutkinnon perusteet muuttuivat reformin aikaan (v. 2018) mutta isoin harppaus Sedussa on, että koulutus on siirretty kokonaan verkkoon. Sedu on selkeästi panostanut siihen, että ammatillisia tutkintoja pystytään tarjoamaan verkossa. Pidin juuri kirjanpidon perusteita verkossa Liiketoiminnan ammattitutkinnon opiskelijoille.
Meillä on ihan mielettömän hyvä digitiimi Sedussa. Olen saanut apua ja vinkkejä etenkin Marisa Paavolalta. Häneltä tulee niin hirveästi ideoita, millä tavalla opetusmateriaalista saisi kiinnostavaa ja vuorovaikutteista.
Minulla ainakin on paljon opiskelijoita, jotka opiskelevat tallenteiden kautta. Tallennan kaikki oppitunnit ja laitan Moodleen, jotta jokainen voi opiskella hänelle sopivana aikana – tai palata tarkistamaan asioita.
Moodle on kuin pankki; kun opettajalla on kuormittavampia jaksoja tai jos joutuu tuuraamaan tai itse sairastuu, niin onkin se verkko-opetusmateriaali, tallenteet ja tehtävät käyttövalmiina.
Olen myös ruvennut hyödyntämään erilaisia tehtävätyökaluja Moodlessa. Kun kerran tekee tehtäväpohjat valmiiksi, niitä pystyy päivittämään ja muokkaamaan koko ajan paremmaksi.
Paula Takamaa, kauppaopettaja viidellä vuosikymmenellä
Seduun v. 1988 silloiseen Seinäjoen kauppaoppilaitokseen
Koulutus kauppatieteiden maisteri (KTM), yo-merkonomi (Seinäjoen kauppaoppilaitos)
Oli vuosi 1966, uutta kauppaoppilaitoksen koulua, siis Kauppista, rakennettiin. Olin rakennustyömaalla usein, kun äitini esitteli työpaikkaansa tutuille ja sukulaisille. Olen siis toisen polven kauppaopettaja. Ja kävin itsekin Kauppiksen laskentatoimen linjalla yo-merkonomiksi, sen jälkeen Vaasassa 2- vuotisen vientisihteerikurssin (syksy oltiin koulussa, sitten vuosi ulkomailla töissä, olin Lontoossa, ja sitten vielä kevät koulussa) ja lopuksi opiskelin kauppatieteiden maistereiksi kansainvälinen markkinointi pääaineena.
Tulin Kauppikseen ensimmäisen kerran ruotsin opettajaksi, sitten markkinoinnin opettajaksi 1991.
Onnistumisia
Ne on aina onnistumisia, kun opiskelijat valmistuu. Ja menenpä melkein mihin kauppaan tahansa Seinäjoella, tulee joku keski-ikäinen ihminen, joka sanoo, että sä olet mun vanha opettaja. Sitten vain korjaan, että ei vanha vaan entinen. Ryhmät ovat aina olleet isoja, jopa 34–36 opiskelijaa, ja markkinointi oli aina se isoin ryhmä, joten entisiä opiskelijoitani on paljon!
Olin Nuorkauppakamarissa. Meidän yksi jäsen oli Lontoossa töissä ja vierailevana jäsenenä sikäläisessä kamarissa. Hän kertoi Joulupuu-keräyksestä, joka tuntui heti loistavalta idealta. Kun olin puheenjohtajana v. 2000, Joulupuu-keräys otettiin toimintasuunnitelmaan ja siihen kehitettiin toimintamalli. Ja sehän oli tosi menestys heti ensimmäisenä vuonna. Tein siitä projektikortin ja lähetin Suomen nuorkauppakamarille, ja se alkoi levitä sitten eri kamareissa. Sedussa Joulupuu-keräys toteutetaan vuosittain eri kampuksilla.
90-luvulla meillä oli vahvasti iltakoulutusta. Se oli niin erilaista, kun opiskelijoissa oli aikuisia ja yrittäjiä. Se vaati myös opettajalta erilaisia taitoja mutta toki myös opiskelijoiden motivaatio oli erilainen. Silloin 90-luvulla suunniteltiin ammattikorkeakoulun sisältöjä, ja aluksi kaikki opetti molemmissa.
Suunniteltiin ja toteutettiin matkailumerkonomien koulutus. Sitten olin aivan innoissani, kun aloitettiin englanninkielinen merkonomikoulutus. Mutta ei meille tullut valitettavasti kuin se yksi sisäänotto. Se oli yllättävää. Opiskelijoilta vaadittiin aika hyvää suomen kielen taitoa, ja jostain syystä suomalaisia ei saatu innostumaan englanniksi opiskelusta.
Opi yhdessä opettajan kanssa -metodini on kantanut kaikki vuosikymmenet, myös silloin, kun opetin tekstinkäsittelyä. Opiskelin edellisenä iltana itse, tein materiaalit ja laadin tehtävät.
Kehitysharppauksia
Paljon on kadonnut, kun ei enää kirjoiteta muistiinpanoja. Vaikka materiaalin jakaisi, niin millä opiskelijat lukisivat sitä. Heillä ei ole tietokoneita muuta kuin koulussa. Oppivelvollisuus vei ojasta allikkoon. Opiskelijat velvoitetaan opiskelemaan mutta rahaa ei ole tullut tarpeeksi. Olen pitänyt samantyyppistä markkinoinnin koetta kauan. Aiemmin opiskelijat lukivat tenttiin ja suorittivat sen ilman kirjaa. Nykyään he eivät tahdo pärjätä tentissä sen kirjankaan kanssa, koska eivät osaa käyttää sitä kirjaa. Tämä ei ole opiskelijoiden vika vaan systeemi on muuttunut.
Työssäoppiminen, työpaikalla tapahtuva oppiminen on ollut iso muutos hyvään suuntaan. Ennen sitä koulussa tehtiin isoja projekteja esimerkiksi markkinoinnissa. Meillä oli esim. muotinäytöksiä ja perhemessuja. Pystyttiin suunnittelemaan pitkäjänteisesti isoja juttuja, kun tunnit olivat lukujärjestyksessä koko vuodeksi.
Aiheuttiko tradenomikoulutus merkonomikoulutukseen identiteettikriisin? No, suuren muutoksen ainakin. Nyt uusimmissa Liiketoiminnan perustutkinnon perusteissa ammattitaitovaatimukset on asetettu korkeammalle, teoriaosuuskin on vaativampi kuin ennen.
Kansainvälistyminen on ollut huima kehitysharppaus, se tuo lisäkipinää opiskelijalle ja opettajalle. Itse osallistuin ensimmäisen kerran v. 2000 ”kontaktitreffeille” Slovakiassa. Ja siitä alkoi heti 3-vuotinen yhteistyö: kaksi koulua Slovakiasta, yksi Puolasta, yksi Norjasta ja sitten meidän koulu.
Taitaja-kisoihin pääsin osallistumaan ensin v. 2004 somistus-lajin lajivastaavan roolissa. Oli työlästä mutta antoisaa rakentaa niitä tehtäviä yrityskumppanin ja lajiohjausryhmän kanssa. Kun asiakaspalvelu tuli kilpailulajiksi, pääsin opiskelijan valmentajan roolissa osallistumaan. Sitten v. 2016 Seinäjoen kisoissa sain olla mukana kv-ryhmässä järjestämässä ohjelmaan meidän kansainvälisille vieraille. Tapahtumassa oleellisinta ovat kontaktit – kaikki liiketoiminnassa kehittyminen perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Opiskelijoita kannustan rohkeasti osallistumaan, verkostoitumaan vaikkapa nyt Nuorkauppakamarin kautta Suomessa ja maailmalla.
En ole lähtenyt kauas etsimään mahdollisuuksia, mutta olen tässä omassa ympäristössä halunnut tarttua uusiin asioihin, ja siihen isossa talossa on paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi kun saatiin suunnitella valinnaisia opintoja. Silloin tarjottimelle tuli mm. English for travel and phone, se ei ollut englannin kurssi vaan kurssi englanniksi. Tyylini on aina ollut se, että haluan keskustella opiskelijoiden kanssa, haluan kertoa esimerkkejä heidän maailmansa ulkopuolella. Voi olla jonkun mielestä vanhanaikaista mutta tiedän, että esimerkit, tapaukset, jutut, jäävät opiskelijoiden mieleen. Opettajan työelämäjaksot ovat erinomaisia tapoja päivittää omaa osaamistaan.
Siitä kun sain aloittaa työurani ”Pönkä-instituutissa” tähän päivään saakka, voin sanoa, että opettajana on saanut tehdä työtä kiitettävän paljon kaikkina aikoina, mutta vuosityöaikaan siirtyminen ja töiden kirjaaminen on mielestäni ollut käänne huonompaan. Tänä päivänä työnkuvaan kuuluu niin paljon muuta kuin sitä opetusta.
